Nihao!

Ensiksi: minä lupaan ja vannon, että kirjoitan tästä lähtien ahkerammin! Kaikki koneelle riittävä aika meinaa mennä sähköpostien lukemiseen ja läheisille kirjoittamiseen, mutta tästä lähtien tännekin alkaa tulemaan tekstiä.

Ollaan siis oltu nyt vajaat kaksi viikkoa Kiinassa ja päivittäiset toiminnot alkaa mennä jo rutiinilla. Joka päivä tulee tottakai vielä uutta ja outoa, mutta esim. ruoan hankkiminen ja ylipäänsä syöminen sekä muu elintoimintoja ylläpitävä asioiminen alkaa olla jo kohtuu helppoa.

Kiinan kieltä ollaan opiskeltu ahkerasti ja muutama fraasi ja kotiosoite alkaa jo luonnistumaan. Siitä huolimatta ei paikalliset meitä ymmärrä. Eikä me niitä. Lähes kaikki kommunikointi tapahtuu viittomalla ja tuskastuneilla huokauksilla. Ja paikallisia naurattaa kun me solkataan omenoita ja kanoja heille :)

Paikallisia myöskin ihmetyttää ja naurattaa meidän ulkonäkö. Lapset tuijottaa täysin rinnoin ja vanhemmat (ilmeisesti) selittävät heille, että "nää on nyt niitä länsimaalaisia" ja tuovat lapsensa tuijottelemaan lisää. Silmien lisäksi heitä kummastuttaa ja varmaan myöskin kauhistuttaa meikäläisten lävistykset. Eräänä päivänä tuli metrossa nainen osoittelemaan naamaani ja kun en ymmärtänyt ja hetken tyhmänä hymyilin, hän kosketti huulikoruani. No minä sitten ystävällisesti siirsin otsatukkaa sivuun, jotta rouva näkee kulmakorunkin, niin raukalta pääsi kiljahdus! Peukku kyllä nousi myös pystyyn, mutta aika epävarmasti. Kiinalaiset muutenkin koskettelee aika vapautuneesti. Rasvapesuainehajuvesietc-kaupoissa tullaan ihan varmasti tunkemaan joka ikistä tököttiä naamaan. Ja täällä kun myydään erittäin paljon valkaisevia kasvotuotteita, niin pitää toivoa ettei kukaan sellaista testauta naamaan, joka on jo ihan tarpeeksi kalpea, kiitos vain.

Liikenne on ihan sekopäistä, mutta niin vain sitä siihenkin turtuu. Bussin kylkeen ajavat kuorma-autot ei tunnu enään miltään. Kadulla hipaisuetäisyydeltä kaahaavat skootterit? Blääh, laimeaa. Autot, jotka ovat tulossa kovaa vauhtia päälle? No, parasta ajaa lujaa pois mun edestä tai kävelen kylkeen, prkl! Täällä vaarallisimmaksi on osoittautuneet sähköskootterit, joista ei lähde kertakaikkiaan mitään ääntä. Paitsi se torven soitto juuri ennen törmäystä. Silence killer sai juuri uuden merkityksen.
Mutta muuten on kulkeminen helppoa, metro on selkeä ja bussitkin kulkee kun löytyy kiinalaisista merkeistä ne oikeat. Ettei tarvitse hypätä pimeällä kadulla pois ja taksiin, jonka kuskilla ei ole hajuakaan missä on Zhouzhu Gonglu (koti!). Mekin olemme jo päässeet neuvomaan taksikuskia minne viedä meidät. Kiinaksi. NaLi!! (tuolla!)

Shanghain keskusta on aivan mieletön paikka. Siihen ei kyllästy varmaan koskaan. Ainut, mikä vähän rajoittaa siellä hengailua, on tosiaan se, että meidän asumispaikka on 60 kilsan päässä keskustasta. Ja juu, me asutaan silti Shanghaissa. Pitää aina miettiä, jaksaako lähteä ytimeen koulun jälkeen kun matkoihin jo menee niin kauan ja keskustassa aika kuluu ihan huomaamatta. Julkisilla menee (päivästä ja hetkestä riippuen) tunnista moneen tuntiin. Lauantaina mentiin ytimeen ja alkumatka taitettiin bussilla, joka rupesi vetämään rallia toisen bussin kanssa. Kumpikaan ei suostunut jäämään perään ja lopputulos oli se (koska täällä on muutama muukin auto liikenteessä), että bussit meni lopulta pahki ja toisesta lähti sivupeili irti. Bussit seis keskelle katua, ovet ja ikkunat auki ja hirvee huutoraivari päälle. Ja siinä kesti. Perille onneksi päästiin ja siitä vielä metroon. Keskustassa menikin sitten aikaa kahteen asti yöllä. Krhm... Mutta mahtavaa oli!

Kaikki mahollinen on ihan hullun halpaa, jos osaa tinkiä. Ruoka, matkustaminen ja päivittäistavarat on muutenkin, mutta vaatteita täältä saa ihan Suomen hinnoissakin. Todistettiin yksi päivä tätä perinteistä kiinalaista kaupan käyntiä eli kysyttiin hintaa ja sanottiin et liian kallis ja lähdettiin poispäin. Myyjä huutaa alemman hinnan perään. Jäätiin hetkeks tinkimään ja annettiin alin hinta mitä suostutaan maksamaan. Myyjä tuhahteli vihaisena, joten lähdettiin pois. Huuto perään ja se tyrkkäsi vihaisena tavaran käteen. Että sellaista.
Isoissa ruokakaupoissa voit ostaa melkein mitä vain elävänä. Meidän lähellä (20 min. bussilla) on kaupunki (kaupungissa), jossa on ostari ja siellä iso ruokakauppa. Siellä myydään mm. kaloja, kilpikonnia ja rupikonnia, elävänä. Kalmarin raatojakin oli myytävänä. Vähän liian eksoottista mun makuun. Vielä.

Tässä tältä erää yleistä asiaa Shanghaista meidän näkökulmasta. Myöhemmin lisää koulusta, harjoittelusta päiväkodissa ja muusta vastaantulevasta. Alkaa olla jo ilta, joten täällä möngitään peittojen alle parantelemaan päällä olevaa ja tulevaa flunssaa. Aika kurjaa, kun Jaana on kipeänä ja itselläkin alkoi tulla kurkku kipeäksi. Tosin täällä on ollut todella kylmää, vasta parina viime päivänä on alkanut hieman ilma lämpenemään. Toivotaan, että huomennakin paistaa aurinko!

-Noora

Ps. Kuvia myöhemmin!