Jaahas

Tarkoituksena on ollut laitella kuvia Shanghaista, mutta koska netti on älyttömän hidas, se ei taida hetkeen onnistua. Tympeää, mutta ei voi mitään.

Täällä on taas tapahtunut paljon ja kirjoitettu vähän. Jos kaikesta alkaisi yhteen päivitykseen kirjoittamaan, tulisi tekstiä niin paljon, ettei sitä kukaan jaksaisi lukea. Sen takia olen yrittänyt kirjoitella aina yhdestä osa-alueesta kerrallaan, en esimerkiksi yhdestä päivästä/viikosta.

Aiemmin Jaana laittoi kulttuurishokin vaiheet tänne, ja nyt on kyllä sanottava, että se vaihe, missä vihaa asumaansa maata, on päällä! Tai ei nyt vihaa, liian vahva ilmaisu, mutta tympäisee.

Shanghain keskustassa on ihana kuljeskella ja nauttia aivan mielettömistä rakennuksista, jotka on illalla valaistu aivan käsittämättömästi. Todella futuristinen olo on iltaisin keskustassa. Siitä olisi kuvia, mutta ei. Kaikki näyttää kalliilta ja suurin osa onkin kallista. Kaikki pilvenpiirtäjät ja motarienkin alaosat on valaistu. Siis ihan käsittämättömän paljon on panostettu tähän.

Mutta se toinen puoli. Käytiin kävelyllä tyttöjen kanssa koulun lähistössä ja eksyttiin sitten vähän sivukujille. Sieltä löytyikin sitten aivan toisenlainen Shanghai... Keskustan valoshowsta 60 kilometrin päässä on kurjuutta ja köyhyyttä. Aaltopeltihökkeleitä, rapistuneita ikivanhoja taloja, likaisia kujia, kapisia katurakkeja jne.. Ja ihan helkkarin iso rotta! Mutta siis asunnot tuolla (koululta n. 3-5 km) on niin kurjia ja likaisia, että veti hiljaiseksi. Varsinkin kun tietää, että tännekin alueelle rakennetaan koko ajan lisää ja n. 10 vuotta ja se alue on jyrätty ja rakennettu täyteen kerrostaloja. Ja siellä asuville ihmisille ei anneta vaihtoehtoja. On vain muutettava pois. Siellä asuu mummoja ja paappoja, jotka eivät ole koskaan poistuneet pihaltaan ja maanviljelijät ajetaan kaupunkeihin asumaan. Mitä siellä osaa sellainen tehdä työkseen, joka ikänsä on kasvattanut pottuja ja naatteja sellaisella 3mX10m alueella? Ei ollut kiva reissu ja avasi kyllä silmät. Mutta hyvä nähdä sekin puoli.

Itsellä on nyt sellainen vaihe menossa, että aina kun tulee jokin valituksen aihe, tulee myös paha mieli kun ei ole oikeutettu valittamaan. Minulla on kuitenkin asiat tosi hyvin! Tosin me Jaanan kanssa lohduteltiin toisiamme, että kyllä nämä ihmiset varmasti osaavat myös nauttia elämästään eikä heillä ole samoja ongelmia kuin meillä. Ehkä he jopa säälivät meitä (nauroivat ainakin kun eksyttiin ja palattiin omia jälkiä). Noh, oli miten oli, itse olen antanut kerjäläisille entistä ahkerammin kolikoita. Kun eihän sitä tiedä, jos ne vaikka ovatkin tällaiselta alueelta tulleet kerjäämään.

Sydäntä särkee tämä maa, mutta mitäpä siihen yksi ihminen sanomaan, kun ei moni valtiokaan onnistu asioita muuttamaan täällä. Vedetään peitto korviin ja ajatellaan mieluummin tämän päiväistä shoppailureissua CopyMarketissa (ai kauhia, mä oon oikeesti hirvee, kun paasaan ensin köyhistä oloista ja heti perään halvoista feikkituotteista!) Lähtis vain nukkumaan :) On täällä hienojakin kokemuksia!

-Noora

Ps. seuraavaksi kirjoitan päiväkodista ja sen arjesta, lupaan!