keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Hui kauhia


Huh huh, nyt on kyllä Shanghai vienyt aivan mukanaan ku ei ole muistettu edes blogia päivitellä. (Toisaalta siihen vaikuttaa sekin, että aina kun meinaa päivittää, niin netti ei toimi >l) Nyt vasta ollaan alettu kunnolla kierrellä Shanghain turistipaikkoja, joissa haluaa käydä ennen lähtöä. Nyt ollaan käyty Shanghai Zoossa, Yu'yuan gardenissa, Ocean Aquariumissa ja Norppa on käynyt jo Oriental Pearl TV Towerissa. Allekirjoittaneen äiti, sisko ja täti on jo matkalla tänne päin, joten huomenna pitäisi mennä heitä viihdyttämään. Tulee varmaan sillä porukalla käytyä useammalla nähtävyydellä... :)

Tämä shoppailu on täällä mennyt jo aivan hulluuksiin saakka. Vaatteet ei maksa paljon mitään Suomeen verrattuna, joten kaikenlaista kaapin täytettä on lähtenyt mukaan. :) Varsinkin nyt kun alkaa tuo tinkiminen sujumaan jo paremmin ja tiedetään nyt suurin piirtein paljonko mistäkin voi maksimissaan maksaa. (Ensimmäisellä shoppailukierroksella tuli kyllä maksettua aivan liikaa vaatteista, nyt lähtee vielä halvemmalla... :D)

Alkoi jo epäilyttää, miten kaikki tavarat saadaan raahattua Suomeen asti, joten laitettiin paketti menemään. Mun paketti painoi n. 7 kiloa ja tuli maksamaan jotain 45€. Katsotaan sitten, milloin se pääsee perille asti. Laitettiin halvimmalla mahdollisella tavalla menemään (surface), joten paketin lähetyksessä voi kestää jopa kolme kuukautta... Sitä ehtii jo itse olla mukavasti kotona vastaanottamassa pakettia. :D Tavaraa taitaa kuitenkin lähteä myös äidin laukkuun mukaan, että uskaltaa vielä jotain tässä loppu aikana ostella.

Uskomatonta, että täällä on oltu melkein kaksi kuukautta. Tuntuu, että kaikenlaista on tullut tehtyä ja aika on mennyt kyllä _tosi_ nopeaa. Kyllä voi tippa tulla linssiin kun pitää kotiin päin nokka suunnata. Täällä oleva porukka on kyllä tosi mahtavaa ja niitä tulee ikävä. Kotona voi olla hieman yksinäistä, ku ei löydykään kavereita heti käytävän varrelta. >_< Toisaalta taas kotona odottaa rakkaat ihmiset, oma vessa, suihku ja SAUNA sekä ruisleipä ja kunnon maito.

Sorsa kuittaa ;)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Shanghai

Tähän väliin voisi kirjoittaa jotain yleistä Shanghaista, kun siitä rupeaa jonkin käsityksen saamaan.

Aluksi on mainittava, että allekirjoittaneella oli erittäin vaikea sopeutua tähän paikkaan. Tunsin jopa vihaa Kiinaa kohtaan, enkä viihtynyt ollenkaan. Tätä kesti 2 viikkoa, mutta sitten yhtäkkiä olo alkoi helpottaa. Tarvittiin yksi aurinkoinen päivä, harjoittelun ruokatunnilla istuessa ja musiikkia kuunnellessa. Äkkiä tuli ihan käsittämättömän hyvä olo ja ilo siitä, että on täällä, saada kokea tämän paikan. Nyt tunnen, että täällä voisi asua aina. Tosin vaikka asuisin koko ikäni täällä, en ikinä kuuluisi tänne. Shanghaissa on n. 23 miljoonaa ihmistä, joka päivä uusia tuhansia ihmisiä, jotka tuijottavat sinua niinkuin eläintarhasta karannutta. Mutta siihen tottuu. Väsyneenä ja nälissään se ärsyttää, mutta muuten tuijottamisen on oppinut sulkemaan pois ja nauttimaan kaupungista.

Ja tämä kaupunki. Aah, mikä mahtava paikka! Varsinkin Pekingin reissun jälkeen tuntui niin ihanalta päästä takaisin Shanghaihin. Kuin olisi kotiin tullut. Shanghaita voi mielestäni kuvailla sanoilla "letkeä kaupunki". Kun itsellä ei ole kiire mihinkään, mikään ei ole niin kivaa kuin vain oleskella ja tutkia kaupunkia. Aina löytyy uutta ja ikinä ei tiedä mitä tulee vastaan. Tosin paikallisilla on aina kiire jonnekin ja ruuhkametroissa kannattaa varoa varsinkin vanhoja ihmisiä, mummo kun tulee metroon niin siinä ei reilusti isompi suomalaistyttö ulos pääse. Sen verta on voimaa vanhoissa jaloissa. Mutta kuitenkin.

Äitini kyseli, että mitä nähtävää on Shanghaissa. Hetken mietin ja mietin, mutta en saanut päähäni mitään vastaavaa kuin Pekingissä, muurit ja muut. Sitten älysin, tämä paikka itsessään on nähtävyys. Täällä voi vain kulkea ja se riittää. Hengailla. Toki täällä on nähtävyyksiä, joita mennä katsomaan. Esim. Oriental Pearl Tower, Yu Yuan Garden (käytiin eilen, rakastuin), Shanghai Zoo, Ocean Aquarium etc., mutta nämäkin on sellaisia turistirysiä, joissa minä en niin viihdy. Totta kai kaikki mahdolliset aion käydä läpi, mutta enemmän nautin siitä, kun löytyy vähän syrjäisempi katu, jossa paikalliset elää omaa arkeaan pesten vaatteita kadulla, syöden, juoden, jutellen ja nauraen.

Yksi paikka, jossa en ole käynyt, on Shanghain "henkireikä", People's Square (Renmin Guangchang). Tai siis, olen monta kertaa mennyt sinne, ollut siellä, mutta jotenkin aina olen vain kulkenut läpi. Jotenkin aina missaan sen, menen ohi. Kumma paikka, mutta sinne pitää päästä hengailemaan.

Kiinalaiset ihmiset on mielenkiintoisia. Ei ole yhtä luonnehtivaa sanaa kuvaamaan heitä. Paitsi muurahainen, missä on yksi kiinalainen, siellä kuhisee kohta monta muutakin. Nämä ihmiset kulkevat kuhisemalla. Ainakin 14 000 ihmisen "kaupungista" kotoisin olevan mielestä. Koskaan ei voi tietää, mitä tulee vastaan, kun on kyse kiinalaisista. Ja sanon tämän hyvällä, minä olen alkanut pitämään näistä ihmisistä. Tosin täällä oleminen pitää osata ottaa huumorilla, muuten ei tule mitään. Osa kiinalaisista on hupaisia, naureskelevia tyyppejä. Se nauraako he hyvällä vai halveksuvalla tavalla minulle, ei yleensä selviä, mutta he nauravat kuitenkin. Sitten on niitä, joilta ei hymyä heru, ei sitten millään. Kaupassa myyjät sanovat sinulle jotain ja kun et ymmärrä, he huutavat korostetun hitaasti ja vihaisesti. No, en ymmärrä silti. Taksikuskit ovat monesti elämäänsä kyllästyneen oloisia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Yksi päivä löydettiin oikein helmi taksikuski ja hänen kanssaan keskusteltiin kotimatka. Kyllä, kiinaksi. Olen myös neuvonut monesti taksikuskeja, että minne mennä, kiinaksi. Mutta perille on löytynyt! Lähes kaikki kiinalaiset yrittävät puhua sinulle ja naureskelevat päälle, kun et ymmärrä. Mutta toisaalta he myös naureskelevat itselleen, kun he eivät ymmärrä englantia. Kun yhteistä kieltä ei ole, olen huomannut puhuvani suomea yhä useammin paikallisille täällä. Äänenpaino ja elekieli ratkaisevat, ei puhuttu kieli.

Kiinassa on ihan älyttömästi työpaikkoja, joita Suomessa ei ikinä olisi. On kadunlakaisijoita, busseissa rahastajia jne. Jos Suomessa on työpaikassa 1 henkilö töissä, täällä samaa hommaa tekee 2-3 hlöä. Tällä työllistetään kyllä hyvin, mutta palkka ei ole mitään.

No se kiinalaisista. Mitä tärkeitä asioita ollaan opittu täällä olemisesta. Ainakin se, että paperia ei voi koskaan olla liikaa. Julkisia vessoja on joka paikassa, mutta ei niissä paperia ole. Ja julkisista vessoista se, että älyttömän siistejä ne on, kun miettii paljonko niissä käy sakkia päivän mittaan. Tosin jos ainoa vaihtoehto on pönttö, jää minulla vessareissut tekemättä. Reikä on kätevä.
Käsidesi tai wetwhipeseja tarvii aina. Kortti julkisille tekee elämästä mukavampaa. Metrot on käteviä, siistejä ja turvallisia. Taksit vie aina perille, ihan sama mitä kautta. Tosin takseissa pitää aina tarkistaa, että niissä on mittari ja kuskin tiedot. Täällä on sellainen systeemi, että jos menee pimeään taksiin, se todennäköisesti vie sinut laitakaupungille, jossa on jengi odottamassa ja ryöstämässä sinut. Joten ei pimeitä takseja. Ja jos ne ei vie ryöstettäväksi, sitten ne ryöstää sinut liian kalliilla hinnalla.
Suurin osa paikallisista, jotka tulee juttelemaan keskustassa, yrittää myydä jotain. Tai huijata. Ainut mitä Shanghaissa kunnolla tarvitsee varoa, on se, ettei tule huijatuksi. Nämä kynii länsimaalaisilta kaiken mitä irti saavat. Paras keino päästä eroon taksia kaupittelevasta miehestä on, ettei ota mitään kontaktia. Ei edes sano "ei". Eikä vilkaisekaan. Ja vielä takseista, jos kuski huutelee tai seisoo auton ulkopuolella, se on pimeä. Aivan sama näyttääkö se lailliselta, se ei ole. Laillisten taksikuskien ei tarvitse kalastella asiakkaita.
Tinkimispaikoissa ei tunnepurkauksia säästellä. Itsekin olen vääntänyt ja huutanut myyjien kanssa viidestä yuanista (n. 0.6 euroa..) pitkä välimatka välissä. Draamaa on tarjolla kun menee CopyMarketeihin yms. ja oman tarjouksen voi heittää niin alas kuin haluaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että ottaa myyjän hinnasta kymmenesosan ja aloittaa sillä.

Mutta se tällä kertaa. Olen pahoillani sekavasta tekstistä, mutta sekava on Shanghaikin. Tästä paikasta on niin paljon kerrottavaa eikä sanoin voi kuvailla, kuinka hauska täällä on olla. Voisin asua täällä, tosin mieheni kanssa. Shanghai on hyvä paikka rikkaille, ei niin hyvä köyhille. Mutta minä tykkään tästä :)

-Noora

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Peking 30.3.-4.4.


Dodih, tytöt kävi reissua Pekingissäkin. Meillä oli maanantaista keskiviikkoon vapaata, koska Kiinassa oli pyhäpäivät nimeltään Tomb Sweeping days, jolloin muistetaan edesmenneitä haudalla.
Lähdettiin Pekingiin perjantaina heti viimeisten koulutuntien jälkeen. Meillä oli valmiiksi jo liput hankittuna luotijunaan ja matka Shanghaista Pekingiin (n. 1100km) kesti jonku viitisen tuntia. Hieno juna oli, matka meni letkeästi. :) Meidän hotelli sijaitsi lähellä rautatieasemaa, ihan Pekingin keskustassa. Siitä oli vain kävelymatka monille nähtävyyksille yms.

Missäs kaikkialla sitä sitten käytiin? Noh sitähän käytiin ja käveltiin. Listalla on mm. Kielletty kaupunki, Taivaallisen Rauhan aukio, National Stadium ja Kiinan muuri. Eräs mukana ollut neiti, joka on ennen asunut ja opiskellut Pekingissä, esitteli hieman paikkoja ja kävimme eräänä iltana syömässä arabialaisessa ravintolassa, jossa oli aivan mahtavat ruuat. Nami. 

Pekingin ankka oli tietenkin myös pakollinen kokeiltava, jonka saaminen meinasikin käydä hieman hankalaksi. Varasimme ruokapaikan Pekingin ankka ravintolaan hotellin kautta. Kuitenkin kun saavuimme ravintolalle, oli meidän varaus mystisesti kadonnut. >_< Pienen selvittelyn jälkeen meille kuitenkin löytyi tilaa ja pääsimme maistelemaan Pekingin tunnettua ruokaa. :P

Myös Kiinan muurin reissun meille järjesti hotelli (paremmalla onnella kuin ravintolan). Aamusta lähdettiin pikkubussilla (tai no melkein enemmän pakettiauto) muurille. Matka kesti noin 2 tuntia. Perillä muurille noustiin tuolihissillä ja meillä oli joku kolme tuntia aikaa muurilla. Ja kyllä oli vaikea kävellä. Huh huh. Tuntui että jokainen muurin kivi meni hieman erisuuntaan, kaikki raput oli eri korkeudella ja oli ja ylä- ja alamäkeä. Siinä oli kyllä treeniä kerrakseen. Hulluja nuo kiinalaiset, kaikkea neki menee rakenteleen. Oli kyllä upeat maisemat. Alas muurilta tultiin sellaisella laitteella, jota kutsuttaan tobogganiksi (niin ku liukumäkeä laskis sellainen hassu laite alla). :D

Pekingissä ei ollut kauhean lämmin ja takkia sai pitää mukana. Sillä aikaa täällä "kotona" Shangahissa päivät senkus lämpempi. No, tässä ehtii nyt taas lämmitellä Shanghain auringossa. :)








-Kvaaketikvaak- (lopussa myös pari kuvaa sieltä päiväkodista)