AILU Kindergarten

Kolmas viikko takana ja huomenna alkaa taas harjoittelu. Taidan tällä kertaa kertoa hieman tarkemmin meidän harjoittelusta päiväkodissa.

Meillä on aina koulua ja harjoittelua samalla viikolla. Maanantaista keskiviikkoon ollaan päiväkodissa ja torstai ja perjantai on tunteja, joista on jo aiemmin kerrottukin. Harjoittelupaikkaan meidän koululta on matkaa ruuhkasta riippuen reilusta puolesta tunnista tuntiin. Onneksi meille on järjestetty bussikyyti, joka lähtee suoraan asuntolan edestä ja vie meidät lähelle päiväkotia. Tarkemmin lasten sairaalan eteen, jossa osa suomalaisista harjoittelee. Bussi yleensä hakee myös iltapäivisin, mutta joskus on poikkeuksia, jolloin joudutaan tulemaan julkisilla takaisin tänne jumalan selän taakse.

Päiväkoti on nimeltään AILU kindergarten, jossa AILU on lyhennys joistain kiinankielisistä sanoista, joita ei voi ymmärtää saatikka sitte muistaa.Päiväkodissa ei ole lämmitystä ollenkaan, joten siellä on välillä ihan jäätävän kylmä, kylmempi ku ulkona. Sisällä saa olla monta paitaa ja takki että tarkenee.

Päiväkoti on kolmikerroksinen rakennus, jossa pienimmät lapset on alakerrassa ja vanhemmat lapset ylemmissä kerroksissa.  Alimmassa kerroksessa on myös lapsille kuntolaitteita! Ne on tietenkin kevyillä painoilla ja lähinnä muovia, mutta kyllä se silti näyttää aika hurjalta.

Toisessa kerroksessa sijaitsee sali, jossa on lapsilla lauluharjoituksia ja ilmeisesti myös tanssiharjoituksia kuvista päätellen (itse ei olla vielä tanssiharjoituksia kyllä nähty). Minä ja Noora ollaan harjoittelussa kolmannessa kerroksessa viisi-kuusi vuotiaiden lasten kanssa. Meillä on eri ryhmät joissa ollaan.

Meidän ryhmissä lapsia on suunnilleen 30... per ryhmä. Hoitajia on yksi tai kaksi päivästä riippuen. Harvemmin on kuitenkin kaksi hoitajaa lapsia paimentamassa. Ai mitenkö se onnistuu niin isolla ryhmällä? Kyllä se onnistuu kun täällä tuo kasvatus on hieman erilaista ku meillä. Jos lapsi ei joitain osaa, se otetaan ryhmän eteen haukuttavaksi. Ihan yleistä tuntuu olevan lapsien töniminen, tukistaminen, niille huutaminen ja niiden nöyryyttäminen muiden edessä. Kyllä minäkin istuisin hiljaa, etten sellaista kohtelua enää saisi. Se on välillä aivan järkyttävää katsottavaa. Suomessa ei yksikään näistä hoitajista pääsisi päiväkotiin töihin.

Aamulla hoitajat on vastaanottamassa lapsia alakerrassa. Ennen kuin kaikki lapset on tullut siinä puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä, niin lapsilla on hetki aikaa leikkiä ennen päivän alkamista kunnolla. Yhdeksän aikaan käydään ulkona tai liikutaan sisällä. Keskiviikkoisin on lauluharjoituksen. Sen jälkeen harjoitellaan milloin mitäkin: opiskellaan englantia, piirtämistä, kiinan lausumista yms. Tämä kestää yli tunnin, joskus kaksikin tuntia, jonka aikana ei lapsilla ole taukoja. 11 aikaan lapsilla on ruokahetki. Apulainen tuo ruuat keittiöstä ja jakaa ne tasaisesti lapsille. Ruualla on aina riisiä ja juotavana lämmintä vettä. Sen lisäksi on vaihtelevasti kananmunaa, hieman lihaa, vihanneksia ja monesti ruokia joita ei edes tunnisteta (saatika haluta tunnistaa hajun perusteella).

Me lähdetään yleensä tässä vaiheessa omalle ruokatauolle ja tullaan takaisin vasta kun lapset on ruokalevolla. Niiden ruokalepo kestää yleensä johonkin puoli kolmeen, jolloin meidän pitää jo pikku hiljaa alkaa lähteä bussille päin. Päivän aikana ei loppusessaan ole paljon mitään tekemistä, sillä me ei osata opettaa lapsille mitään kiinaksi ja lapsilla ei ole omaa leikkiaikaa suorastaan ollenkaan meidän ollessa siellä.

Mutta kuten jo aiemmin totesin, lasten kohtelu siellä on kyllä kamalaa. On myös selvästi nähtävissä, että lapsia kohdellaan eri arvoisesti. Jotkut lapset saavat rauhassa tehdä mitä huvittaa ja jotkut otetaan silmätikuiksi ilman mitään erityistä syytä. Välillä tuntuu, että voisinkohan adoptoida täältä 30 lasta takaisin kotipuoleen....

Nooralla varsinkin oli järkyttävä kokemus tällä viikolla... Aamupäivästä oli taas lapsilla liikuntahetki, jolloin suuri osa sen lapsista hyppi hyppynarua. Eräs poloinen poika ei oikein osannut hyppiä sitä, joten liikuntahetken jälkeen omissa tiloissa olikin tunti hyppynarun hyppimisestä. Aluksi pari tyttöä näytti miten nätisti sitä hypitään, jonka jälkeen tämä poika otettiin eteen harjoittelemaan. No eihän siitä mitään meinannut tulla ja hoitajalla alkoi mennä hermot poikaan. Pojan kädet oli väärässä asennossa, joten hoitaja alkoi vetää niitä taaksepäin lujaa ja pyöritti käsiä niin kuin hyppisi hyppynarua. Poika saikin hypättyä viisi kertaa hyppynarua, mutta koska kädet oli väärässä asennossa, niin se ei kelvannut hoitajalle. Tämä alkoi taas repiä pojan käsiä ja pyöritti niitä lujaa. Kaikki muut lapset ja toinen hoitaja alkoivat nauraa tälle poika poloiselle. Poika alkoi lopulta itkeä, koska ilmeisesti tämän käsiin sattui jo repiminen. Noora raukka istui takarivissä ja pidätti itkua pojan puolesta. Sillä varsinkin hoitajat on tosi tiukkoja ja ankaria. Nooralla on kyllä rankkaa harjoittelussa. Eikä kyllä mikään ihme. Haluaako joku adoptoida kiinalaisia? Me salakuljetetaan teille...

Mulla on kuviakin päiväkodista, mutta yllätys yllätys... netti pätkii taas niin pahasti, ettei niitä saa laitettua. Toinen kerta sitten.

Kuittaus ja kumarrus

Sorsa

Jaahas

Tarkoituksena on ollut laitella kuvia Shanghaista, mutta koska netti on älyttömän hidas, se ei taida hetkeen onnistua. Tympeää, mutta ei voi mitään.

Täällä on taas tapahtunut paljon ja kirjoitettu vähän. Jos kaikesta alkaisi yhteen päivitykseen kirjoittamaan, tulisi tekstiä niin paljon, ettei sitä kukaan jaksaisi lukea. Sen takia olen yrittänyt kirjoitella aina yhdestä osa-alueesta kerrallaan, en esimerkiksi yhdestä päivästä/viikosta.

Aiemmin Jaana laittoi kulttuurishokin vaiheet tänne, ja nyt on kyllä sanottava, että se vaihe, missä vihaa asumaansa maata, on päällä! Tai ei nyt vihaa, liian vahva ilmaisu, mutta tympäisee.

Shanghain keskustassa on ihana kuljeskella ja nauttia aivan mielettömistä rakennuksista, jotka on illalla valaistu aivan käsittämättömästi. Todella futuristinen olo on iltaisin keskustassa. Siitä olisi kuvia, mutta ei. Kaikki näyttää kalliilta ja suurin osa onkin kallista. Kaikki pilvenpiirtäjät ja motarienkin alaosat on valaistu. Siis ihan käsittämättömän paljon on panostettu tähän.

Mutta se toinen puoli. Käytiin kävelyllä tyttöjen kanssa koulun lähistössä ja eksyttiin sitten vähän sivukujille. Sieltä löytyikin sitten aivan toisenlainen Shanghai... Keskustan valoshowsta 60 kilometrin päässä on kurjuutta ja köyhyyttä. Aaltopeltihökkeleitä, rapistuneita ikivanhoja taloja, likaisia kujia, kapisia katurakkeja jne.. Ja ihan helkkarin iso rotta! Mutta siis asunnot tuolla (koululta n. 3-5 km) on niin kurjia ja likaisia, että veti hiljaiseksi. Varsinkin kun tietää, että tännekin alueelle rakennetaan koko ajan lisää ja n. 10 vuotta ja se alue on jyrätty ja rakennettu täyteen kerrostaloja. Ja siellä asuville ihmisille ei anneta vaihtoehtoja. On vain muutettava pois. Siellä asuu mummoja ja paappoja, jotka eivät ole koskaan poistuneet pihaltaan ja maanviljelijät ajetaan kaupunkeihin asumaan. Mitä siellä osaa sellainen tehdä työkseen, joka ikänsä on kasvattanut pottuja ja naatteja sellaisella 3mX10m alueella? Ei ollut kiva reissu ja avasi kyllä silmät. Mutta hyvä nähdä sekin puoli.

Itsellä on nyt sellainen vaihe menossa, että aina kun tulee jokin valituksen aihe, tulee myös paha mieli kun ei ole oikeutettu valittamaan. Minulla on kuitenkin asiat tosi hyvin! Tosin me Jaanan kanssa lohduteltiin toisiamme, että kyllä nämä ihmiset varmasti osaavat myös nauttia elämästään eikä heillä ole samoja ongelmia kuin meillä. Ehkä he jopa säälivät meitä (nauroivat ainakin kun eksyttiin ja palattiin omia jälkiä). Noh, oli miten oli, itse olen antanut kerjäläisille entistä ahkerammin kolikoita. Kun eihän sitä tiedä, jos ne vaikka ovatkin tällaiselta alueelta tulleet kerjäämään.

Sydäntä särkee tämä maa, mutta mitäpä siihen yksi ihminen sanomaan, kun ei moni valtiokaan onnistu asioita muuttamaan täällä. Vedetään peitto korviin ja ajatellaan mieluummin tämän päiväistä shoppailureissua CopyMarketissa (ai kauhia, mä oon oikeesti hirvee, kun paasaan ensin köyhistä oloista ja heti perään halvoista feikkituotteista!) Lähtis vain nukkumaan :) On täällä hienojakin kokemuksia!

-Noora

Ps. seuraavaksi kirjoitan päiväkodista ja sen arjesta, lupaan!

Koulua, koulua

Tänään on ensimmäinen poissaolo Kiinassa, IIK! Se johtuu siitä, että toinen reissaajaraukka sai vatsataudin yöllä. Eli hänellä on oikein hyvä syy, itsellä se on laiskuutta. Koska yöllä tuli heräiltyä aika usein, nukuin aamulla rehellisesti sanottuna pommiin. Eli myöhästyin. En jaksanut kiireellä alkaa repimään itseäni tunnille. Olo on syyllinen, mutta no can do.

Mutta millaista meillä on koulussa? Paikallisiin verrattuna varmasti hyvinkin löysää. Koulupäivät alkavat yleensä 8.30, tunnit kestävät 1,5 tuntia ja sitten on vähintään puolentoista tunnin ruokatauko. Tai sitten päivä loppuu siihen. Korkeintaan kahta ainetta on päivisin. Paikalliset menevät kouluun kasilta aamulla ja pääsevät kasilta illalla...

Käydäänpäs aine kerrallaan läpi opiskeluja täällä. Ensimmäiseksi spoken chinese. Viikon mittainen intensiivikurssi, josta jäi muutama fraasi mieleen, mitä sitten kuorossa hoetaan (varsinkin yöllä taksissa ;). Opettaja oli todella hyvä, amerikkalainen mies, Elijah, vaimonsa kanssa. Saatiin vongattua lisätunteja ja eilen oli yksi, jossa katsottiin Paavo Pesusientä kiinaksi dubattuna :D

Chinese Herbs (joka on juuri menossa, krmh). Opettajana on mr. Wu, oikeinkin hupainen mies. Huumorintajua löytyy, kunhan ensin itsellä korva tottuu jokseenkin kiinalaisittain puhuttuun englantiin. Viime kerralla opittiin esimerkiksi raparperista uutta asiaa. Juuria voi nimittäin käyttää mm. laksatiiviina. Mr. Wu käynee ilmeisesti läpi sellaisia kasveja, joita löytyy myös Suomesta. Tottakai historiaakin pitää vähän käydä läpi, mutta se on onneksi mielenkiintoista!

Sitten minun lempiaineeni: Traditional Chinese Medicine, opettajana oikein hyvä (ja itsevarma!) akupunktiolääkäri. Täällä jos haluaa olla akupunktiolääkäri, tulee opiskella 8 vuotta sitä itseään, länsimaista lääketiedettä ja kiinalaista lääketiedettä. Vain parhaat selviävät ja kyllä sen meidänkin opettajasta huomaa, sen verran on neidillä itsevarmuutta. Niin joo, materiaali on heille vanhalla kiinan kielellä, jonka jälkeen englannin opiskelu "It's nothing!" :D

Elikkä muutama tunti on takana, ja niillä ollaan käyty yin ja yangin filosofiaa läpi. Hyvin mielenkiintoista! Kaikki täällä perustuu tähän. Ruumis on yin ja yang, ruoka samaten, elämäntavat... Siis ihan kaikki! Temppeliin mennessä mies astuu vasemmalla jalalla sisään ja nainen oikealla, koska mies on yang ja nainen yin ja yang on vasen ja yin oikea. Ja jos ihminen sairastuu, se johtuu yin ja yangin tasapainosta. Toista tai molempia on liikaa tai liian vähän. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta ehkä se ei ole tämän blogin tarkoitus.

Eilen käytiin läpi, mitä kieli kertoo ihmisestä. Perinteisen lääketieteen lääkärit näkevät kielestä ja pulssista miten ihminen voi. Kielen muoto, väri, peitteet jne. kertovat ihmisen kunnosta. Itse aion nyt paljastaa itseni ja kertoa, mitä minun kieleni kertoo. Eli, oikein hyvä, terve kieli. Aika ohut ja kapea, mutta ei mitenkään huolestuttavaa, koska olen itsekin pieni. Kieleni oli mallikieli, jota vertailtiin monien kieliin :D Kielessäni tosin on tummempia kohtia, jotka tarkoittavat, että kehossani on energiaa jumissa. Ne saa liikkeelle urheilemalla. Pitää kuulemma juosta energia liikkeelle. Jos on ohut kieli, keho menettää yin-energiaa ja paksu yang-energiaa. Väreistä voi päätellä on liikaa tai liian vähän toista energiaa. Peitteet kertovat samaa. Normaali peite on ohut ja vaalea peite.

Kielen eri kohdat kertovat eri asiaa. Juuri tarkoittaa munuaista, jota tässä ei käsitetä niinkuin länsimaisessa anatomiassa. Munuainen on kaiken alku. Maksa on kuin puu, joka virtaa energiaa kehoon ja kasvaa koko ajan. Sydän on tuli. Ensi kerralla käymme läpi viittä elementtiä, joten ehkä tulee selvyyttä tuohon sydän on tuli- juttuun.


Tässäpä tämä! Alla vielä kuvia koulusta

.

Eli osa kampusta ja tämä lienee "päärakennus"

Toooosi pelottava huone o.O Täällä harjoitellaan sydänäänien kuuntelemista

Paikallisia opiskelijoita, menossa ilmeisesti testi välineiden asettelusta tai jotain...

"Potilas" :D

Tunti menossa.

Nihao!

Ensiksi: minä lupaan ja vannon, että kirjoitan tästä lähtien ahkerammin! Kaikki koneelle riittävä aika meinaa mennä sähköpostien lukemiseen ja läheisille kirjoittamiseen, mutta tästä lähtien tännekin alkaa tulemaan tekstiä.

Ollaan siis oltu nyt vajaat kaksi viikkoa Kiinassa ja päivittäiset toiminnot alkaa mennä jo rutiinilla. Joka päivä tulee tottakai vielä uutta ja outoa, mutta esim. ruoan hankkiminen ja ylipäänsä syöminen sekä muu elintoimintoja ylläpitävä asioiminen alkaa olla jo kohtuu helppoa.

Kiinan kieltä ollaan opiskeltu ahkerasti ja muutama fraasi ja kotiosoite alkaa jo luonnistumaan. Siitä huolimatta ei paikalliset meitä ymmärrä. Eikä me niitä. Lähes kaikki kommunikointi tapahtuu viittomalla ja tuskastuneilla huokauksilla. Ja paikallisia naurattaa kun me solkataan omenoita ja kanoja heille :)

Paikallisia myöskin ihmetyttää ja naurattaa meidän ulkonäkö. Lapset tuijottaa täysin rinnoin ja vanhemmat (ilmeisesti) selittävät heille, että "nää on nyt niitä länsimaalaisia" ja tuovat lapsensa tuijottelemaan lisää. Silmien lisäksi heitä kummastuttaa ja varmaan myöskin kauhistuttaa meikäläisten lävistykset. Eräänä päivänä tuli metrossa nainen osoittelemaan naamaani ja kun en ymmärtänyt ja hetken tyhmänä hymyilin, hän kosketti huulikoruani. No minä sitten ystävällisesti siirsin otsatukkaa sivuun, jotta rouva näkee kulmakorunkin, niin raukalta pääsi kiljahdus! Peukku kyllä nousi myös pystyyn, mutta aika epävarmasti. Kiinalaiset muutenkin koskettelee aika vapautuneesti. Rasvapesuainehajuvesietc-kaupoissa tullaan ihan varmasti tunkemaan joka ikistä tököttiä naamaan. Ja täällä kun myydään erittäin paljon valkaisevia kasvotuotteita, niin pitää toivoa ettei kukaan sellaista testauta naamaan, joka on jo ihan tarpeeksi kalpea, kiitos vain.

Liikenne on ihan sekopäistä, mutta niin vain sitä siihenkin turtuu. Bussin kylkeen ajavat kuorma-autot ei tunnu enään miltään. Kadulla hipaisuetäisyydeltä kaahaavat skootterit? Blääh, laimeaa. Autot, jotka ovat tulossa kovaa vauhtia päälle? No, parasta ajaa lujaa pois mun edestä tai kävelen kylkeen, prkl! Täällä vaarallisimmaksi on osoittautuneet sähköskootterit, joista ei lähde kertakaikkiaan mitään ääntä. Paitsi se torven soitto juuri ennen törmäystä. Silence killer sai juuri uuden merkityksen.
Mutta muuten on kulkeminen helppoa, metro on selkeä ja bussitkin kulkee kun löytyy kiinalaisista merkeistä ne oikeat. Ettei tarvitse hypätä pimeällä kadulla pois ja taksiin, jonka kuskilla ei ole hajuakaan missä on Zhouzhu Gonglu (koti!). Mekin olemme jo päässeet neuvomaan taksikuskia minne viedä meidät. Kiinaksi. NaLi!! (tuolla!)

Shanghain keskusta on aivan mieletön paikka. Siihen ei kyllästy varmaan koskaan. Ainut, mikä vähän rajoittaa siellä hengailua, on tosiaan se, että meidän asumispaikka on 60 kilsan päässä keskustasta. Ja juu, me asutaan silti Shanghaissa. Pitää aina miettiä, jaksaako lähteä ytimeen koulun jälkeen kun matkoihin jo menee niin kauan ja keskustassa aika kuluu ihan huomaamatta. Julkisilla menee (päivästä ja hetkestä riippuen) tunnista moneen tuntiin. Lauantaina mentiin ytimeen ja alkumatka taitettiin bussilla, joka rupesi vetämään rallia toisen bussin kanssa. Kumpikaan ei suostunut jäämään perään ja lopputulos oli se (koska täällä on muutama muukin auto liikenteessä), että bussit meni lopulta pahki ja toisesta lähti sivupeili irti. Bussit seis keskelle katua, ovet ja ikkunat auki ja hirvee huutoraivari päälle. Ja siinä kesti. Perille onneksi päästiin ja siitä vielä metroon. Keskustassa menikin sitten aikaa kahteen asti yöllä. Krhm... Mutta mahtavaa oli!

Kaikki mahollinen on ihan hullun halpaa, jos osaa tinkiä. Ruoka, matkustaminen ja päivittäistavarat on muutenkin, mutta vaatteita täältä saa ihan Suomen hinnoissakin. Todistettiin yksi päivä tätä perinteistä kiinalaista kaupan käyntiä eli kysyttiin hintaa ja sanottiin et liian kallis ja lähdettiin poispäin. Myyjä huutaa alemman hinnan perään. Jäätiin hetkeks tinkimään ja annettiin alin hinta mitä suostutaan maksamaan. Myyjä tuhahteli vihaisena, joten lähdettiin pois. Huuto perään ja se tyrkkäsi vihaisena tavaran käteen. Että sellaista.
Isoissa ruokakaupoissa voit ostaa melkein mitä vain elävänä. Meidän lähellä (20 min. bussilla) on kaupunki (kaupungissa), jossa on ostari ja siellä iso ruokakauppa. Siellä myydään mm. kaloja, kilpikonnia ja rupikonnia, elävänä. Kalmarin raatojakin oli myytävänä. Vähän liian eksoottista mun makuun. Vielä.

Tässä tältä erää yleistä asiaa Shanghaista meidän näkökulmasta. Myöhemmin lisää koulusta, harjoittelusta päiväkodissa ja muusta vastaantulevasta. Alkaa olla jo ilta, joten täällä möngitään peittojen alle parantelemaan päällä olevaa ja tulevaa flunssaa. Aika kurjaa, kun Jaana on kipeänä ja itselläkin alkoi tulla kurkku kipeäksi. Tosin täällä on ollut todella kylmää, vasta parina viime päivänä on alkanut hieman ilma lämpenemään. Toivotaan, että huomennakin paistaa aurinko!

-Noora

Ps. Kuvia myöhemmin!

Huh huh! Edellisin päivitys onkin tehty Suomen maasta käsin. Täällä päässä kesti hetken aikaa ennen kuin saatiin netti, mutta nyt on sekin.

Lentomatka oli aika tuskainen. Tilaa oli vähemmän, mitä lentokoneessa yleensä on. Ei auttanut yhtään, että kaksi edessä istuvaa naikkosta piti koko matkan selkänojia aivan taakse käännettyinä...

Perillä bussiin ja koululle. Tänne samalle koululle tuli meidän lisäksi 12 muuta opiskelijaa, lähinnä sairaanhoito-opiskelijoita. Onneksi ei kauan tarvinnut huonettakaan odottaa, sillä matkustaminen ja odottelu alkoi olla jo aika väsyttävää.

Huone oli aika yllätys... Odotimme omaa vessaa ja suihkua, mutta toisimpa kävi. Yhteiset vessat ja pesutilat. Noo, ei se vielä paha, vaan se vessa...

Joo-o, ei paljo tartte sanomalehteä vessassa lukea. Voi olla aika makeat jalkalihakset, kun kotia pääsee. >_<

Meidän koulu ei sijaitse aivan Shanghain keskustassa, vaan tästä on useampi kilometri sinne. Metrot ei kulje tänne asti, joten koulun edestä pitää ottaa bussi, jolla pääsee ensin metroasemalle ja sieltä sitten keskukseen. Toisaalta täällä ei taksit maksa paljon mitään. Lähtöhinta on 13 yuania eli n. vähän päälle euro... Kymmenellä eurolla pääsee jo vaikka minne. Bussi maksaa 1 yuanin eli n. 10 senttiä, metro maksaa päämäärästä riippuen jonkun 2-5 yuania about.

Keskustassa ollaan käyty vasta kerran nopeasti pyörähtämässä ja silloin käytiin lähinnä syömässä. Se ruokapaikka oli sellainen, jossa itse tehtiin ruuat. Keskellä pöytää oli kuuma levy, jossa ne paistettiin. Kiltti tarjoilijatyttö kävi välillä naureskellen meitä auttamassa, kun ei meinattu ymmärtää, miten siellä toimitaan. Oli kyllä hyvät ruuat, nam. :)

Koulun lähellä ei ole paljon mitään. Yksi pieni kauppa ja kadun varressa myydään vihanneksia ja hedelmiä. Oltiin aika yllättyneitä tästä ympäristöstä, joka paikoittain näyttää lähinnä kaatopaikalta. Koulualue on kyllä hieno ja iso.

Tässä kuva meidän ympäristöstä meidän koulualueen ulkopuolella.

Tänään on aloitettu opiskelemaan kiinan kieltä. Opettajana toimii Amerikasta Kiinaan muuttanut mies, jolla on kiinalainen vaimo. Hänen vaimonsa on myös auttamassa, jotta osataan lausua oikein. Kiinan opiskelu on aika intensiivistä ja tahti on tosi nopea. Katsotaan oppiiko sitä oikeasti jotain. Ainakin numerot ja itsensä esittely pitäisi jo onnistua, vaikka paljon muutakin jo käytiin läpi. Huomenna alkaa perinteisen kiinalaisen lääketieteen opiskelu. Ilmeisesti pääsemme viideksi viikoksi harjoitteluun päiväkotiin, joka on ihan mukavaa, koska alkuun kuulosti siltä, että kaikki opiskelijat tekevät harjoittelun sairaalassa. Hui!

Täällä sitä pitäisi kolme kuukautta viettää. Täytyy sanoa , että aika karut olot. Kai sitä on vain niin hyvälle tottunut. Koti-ikävä meinaa jo yllättää, mutta olo helpottui heti kummasti, kun sai netin. Sitä kautta on helpompi pitää yhteyttä kotio päin. :)

Norppa & Sorsa

Viimesiä viedään...

Siis tunteja Suomessa! Tämä voi myös olla viimeinen blogipäivitys, mutta toivotaan parasta. Turvatarkastuksista ja passin tarkastuksista ollaan jo tultu läpi. Kummallakaan ei piipannu, uskomatonta! Kahden tunnin päästä istutaan jo kovasti koneessa ja odotellaan nousua. Sitten alkaakin se tympiä osuus eli istumista, istumista ja istumista. Onneksi oli mukava setä ottamassa laukkuja ja tekemässä lippuja, värkkäili meille viereiset paikat. :)
Huomenna on piiiitkä päivä edessä, perillä ollaan Suomen aikaa klo 2.00 yöllä ja paikallista aikaa klo 8.00 aamulla, saapa nähdä millainen jetlag on edessä...

Meitä lähtee Shanghaihin yhteensä 61 suomalaista, 14 lähtee meidän kouluun eli Shanghai Institute of Health Sciencesiin. Ylivieskasta lähtee 3 tytsyä meidän lisäksi. Shanghaissa on 3 koulua, joissa opiskellaan ja keskiviikkona kaikki 61 kokoontuu Shanghai Universityyn tervetulojuhliin.

Pahin alkaa olemaan jo takana, ainakin allekirjoittaneelle hyvästelyt ja viimeiset tunnit kotona oli aika rankkoja. Itku tuli pariin kertaan. Mutta tästä tää nyt alkaa, toivotaan että on mahtava reissu!! :)