Nonii...

Jaahas, tänne on jo siis tekstiä tullut... :) Tässä siis toinen Shanghaihin lähtiä ilmoittautuu. Kuten kaiffari jo edellä kertoikin, minä olen se stressaavampi osapuoli! Lohduttaudun sillä, että kun lähtö on käsillä, en jaksa enää panikoida vaan olen zeniläisen tyyni ja euforinen ja annan muiden panikoida (lue: burnout?). Stressaan jo nyt talteen, niin etttä silloin ei tarvitse :)
Asiat joita ressaan tällä hetkellä on, että riittääkö rahat siellä, saanko viisumin, jäänkö kentälle, näkyykö siellä maikkarin nettiTV ja salkkarit, tapahtuuko mitään pahaa, pärjääkö läheiset Suomessa jne.. Maha on sekaisin koko ajan.... Mutta "eteenpäin!" sanoin mummo hangessa ja periks ei anneta enneku sydänviiva on suora ja muuta sellasta!

Meidän reissussahan jako menee (synttärilahjojen mukaan) niin, että minä kokkailen nuudeleita ja ankkaa ja Jaana hoitelee kommunikoinnin. PASSAA! Ruoasta tää tykkää, mut ei puhumisesta :)

-Norppa-

Entäs ne viisumit!?

Huh huh ja lähtö lähenee. Laskin, että 36 yötä lentokoneen nousuun (lähtö on siis 2.3.). :/ Paljon on vielä tekememistä ennen kuin koneeseen pääsee astumaan: viisumit, luottokortti, koulutehtävät, kannettava yms. Apua! Miten tässä ehtii! (Toisaalta taidan kuitenkin stressata vähemmän kuin se karvaisempi eläin...)

Tässä vaiheessa lähtö tuntuu vieläkin jotenkin uskomattomalta ja surrealistiselta. Ollaanko me oikeasti lähdössä? Kolme kuukautta on toisaalta lyhyt aika, mutta uskon, että se tulee välillä tuntumaan ikuisuudelta siellä ollessa. Kai sitä pitäisi jo alkaa kiinaa harjoittelmaan että osaisi sanoa muutakin kuin "nihao" (varsinkin kun norppa on puhunut, että minun pitäisi muka hoitaa keskustelu puoli. Not gonna happen.)

Ilmeisesti muille lähtijöille (meidänkin koulusta lähtee kuulemma kolme opiskelijaa meidän lisäksi) on tullut jo eräänlainen kutsu sieltä Kiinan koulusta. Ei täällä oo vaan näkynyt. Toivottavasti se tipahtaa postiin tässä lähipäivinä, että saisi viisumit vetämään. >_<

Tässä vähän muillekin kiinan kielen opiskeluja ;)






 Sorsa kuittaa, kvaak