Nonii...

Jaahas, tänne on jo siis tekstiä tullut... :) Tässä siis toinen Shanghaihin lähtiä ilmoittautuu. Kuten kaiffari jo edellä kertoikin, minä olen se stressaavampi osapuoli! Lohduttaudun sillä, että kun lähtö on käsillä, en jaksa enää panikoida vaan olen zeniläisen tyyni ja euforinen ja annan muiden panikoida (lue: burnout?). Stressaan jo nyt talteen, niin etttä silloin ei tarvitse :)
Asiat joita ressaan tällä hetkellä on, että riittääkö rahat siellä, saanko viisumin, jäänkö kentälle, näkyykö siellä maikkarin nettiTV ja salkkarit, tapahtuuko mitään pahaa, pärjääkö läheiset Suomessa jne.. Maha on sekaisin koko ajan.... Mutta "eteenpäin!" sanoin mummo hangessa ja periks ei anneta enneku sydänviiva on suora ja muuta sellasta!

Meidän reissussahan jako menee (synttärilahjojen mukaan) niin, että minä kokkailen nuudeleita ja ankkaa ja Jaana hoitelee kommunikoinnin. PASSAA! Ruoasta tää tykkää, mut ei puhumisesta :)

-Norppa-